lauantai 3. maaliskuuta 2018

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Anna-Liisa Ahokummun esikoisteoksen aihe ei ole kovin omaperäinen: mies etsii isäänsä. Kun Max Halman äiti on kuollut, Max alkaa selvittää omaa alkuperäänsä. Hän on tiennyt, että hänen isänsä oli saksalainen sotilas toisen maailmansodan ajalta, mutta paljon muuta äiti ei ollut pojalle kertonut. Tutkimus johtaa Maxin Hampuriin saakka.

Kirjan nykyaika on 1980-luku. Sen lisäksi liikutaan 40-luvulla, mikä on aiheen vuoksi luonnollista. Rakenteessa pidin varsinaisesti siitä, että luvut seuraavat kirjan nimessä olevia sinfonioita. Kun sinfoniat aikanaan soitetaan, niin ne vastaavat ainakin tunnelmaltaan lukuja – tai luvut sinfonioita.

Max on ammatiltaan perhostutkija. Siitä kannen kuva. Perhoset eivät muuten ole kovin paljon esillä kirjassa, mutta yhden perhosen kautta huomataan, että ihminen voi olla samalla tavalla väärä, tai oikeastaan piiloutunut, kuin perhonen.

Tästä pienestä sympaattisesta uutuuskirjasta löytyy paljon postauksia. Esimerkiksi Amman kirjablogissa on linkkejä niihin.

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Gummerus 2018, 175 s.
Sain kirjan kustantajalta

***********
Helmet-haaste: kohta 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.