Löysin antikvariaatista Anatole
Francen Enkelien kapinan kellastuneen
ja hapertuneen laitoksen vuodelta 1925. Kustantaja on Kustannusosakeyhtiö
Kansanvalta ja suomentaja – Joel Lehtonen. Vanhoissa kirjoissa kohtaa silloin
tällöin suomalaisia klassikkokirjailijoita suomentajina.
Enkelien
kapina kertoo nimensä mukaisesti enkelien
suunnittelemasta kapinasta Jumalaa vastaan. Nämä enkelit ovat kuitenkin hyvin
inhimillisiä kaikkine vikoineen. He tuntevat himoa, ovat ahneita, riitelevät
keskenään ja erehtyvät. Kirjan enkelit toimivat Pariisissa ja asuvat siellä
ihmisten tavoin. Mielessäni syntyi heti yhteys 1900-luvun alkupuolella
Pariisiin kerääntyneisiin vallankumouksellisiin, ja heihin viitataan
kirjassakin.
Jonkinlainen keskushenkilö moneen
suuntaan poimuilevassa kirjassa on arvostetun perheen poika Maurice d’Esparvieu.
Hänen suojelusenkelinsä liittyy kapinoitsijoihin ja tekee itsensä näkyväksi.
Hetki on Mauricen kannalta hieman kiusallinen, koska hän on juuri silloin lemmenpesässään
rakastajattarensa kanssa. Nainen on tietysti naimisissa. Ranskalaisten ’parempien
piirien’ moraali kuvataan löyhäksi, samoin kuin joidenkin Francen edeltäjien
tai aikalaisten romaaneissa (esimerkiksi Balzac ja Zola).
Kirjaan sisältyy yhden vanhan
enkelin suulla kerrottuna viidenkymmenen sivun mittainen ihmiskunnan historia
uskonnollisen kehityksen kannalta katsottuna. Kristinusko ei esiinny siinä
kovin mairittelevassa valossa. Ranskalainen kirjailija kohdistaa piikkinsä
lähinnä katolilaisuuteen, mutta osansa saa myös eräs ”itsepäinen munkki”, joka
teki ”surkean uskonpuhdistuksensa”. 1920-luvulla Francen kirjat joutuivat
roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen teosten listalle
Kapinan johtajaksi muut enkelit
olivat kaavailleet Saatanaa, josta aivan loppua lukuun ottamatta ei käytetä
tuota nimeä, vaan puhutaan Jaldabaothista. Miten kapinassa kävi, sen saa lukea
kirjasta itse, jos joku nyt tästä kiinnostuu. Sen sanon, että loppu on viisas
ja ymmärrettävä, ja – voi – niin ikuinen.
Enkelien kapina on tyyliltään
lähinnä satiiri. Lukujen alussa on lyhyt esittely. Tällaisethan ovat
joskus olleet tapana. Esimerkiksi näin:
VIII LUKU
on hyvin intresantti, ja siinä
esitetty tuskallinen huudahdus: ”Mihin viet minut, ajatus?” sisältää moraalia,
joten uskon suuren yleisön kovasti pitävän tästä luvusta, sillä onhan
tunnustettu tosiasia, että ajatteleminen on vaarallista ja että viisas ihminen
ei rupea ajattelemaan mitään.
Suuri ranskalainen yleisö on
pitänyt tästä aikanaan kovasti. Kirjan alussa lukee, että se on suomennettu
103:nnesta painoksesta.
Anatole France: Enkelien kapina
Suomentanut Joel Lehtonen
Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta 1925, 334 s.
Ranskankielinen alkuteos La Révolte des anges
1914
Tykkäsin aikoinaan kovasti Anatole Francen Pingviinien saaresta. Täytyy nyt tämäkin lukea, vaikuttaa sen verran kiinnostavalta.
VastaaPoistaEn ole lukenut Pingviinien saarta (kiitos suosituksesta), mutta olen lukenut Kuningatar Hanhenjalan ravintolan ja Paistinkääntäjän pakinoita. Nekin kannattaa lukea.
PoistaVoi mikä ihana ja kallisarvoinen vanha kirja. Oikea aarre.
VastaaPoistaEikö olekin? Piti käsitellä varovaisesti. Ja maksoi peräti 8 euroa. Francea ei taideta enää lukea.
PoistaOlen lukenut vain (kuten Anu Korpinen) Pingviinien saaren, ja luultavasti Anatole Francen huumori jakaa, lainaus ei minusta ole erityisen hauska :)
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Tämä kirja varmasti jakaa mielipiteitä.
PoistaMinulla on ollut tämä kirja lukulaitteessani Jokken taannoisesta Nobel-haasteesta asti. :) Kirjan e-painos maksoi vain muutaman euron, ja hankin sen kai jonkinlaisen sivistävän lukuelämyksen toivossa... olen koettanut kirjaa lukeakin, mutta kirja tuntui muistaakseni hieman liian erikoiselta. Pitänee kokeilla joskus uudelleen.
VastaaPoistaEnkelien kapina on aika erikoinen. Lisäksi alussa kestää kauan ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan.
PoistaFrancelta olen lukenut Paistinkääntäjän pakinoita joka oli kyllä varsin hauska. Mutta ei tosiaan taideta paljoa nykyään lukea (Antiaikalaisen blogissa oli itse asiassa jokin aika sitten puhetta aiheesta).
VastaaPoistaTäytyypä käydä vilkaisemassa Antiaikalaista.
Poista