maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kuukauden nobelisti Ernest Hemingway: Afrikan vihreät kunnaat

Pidän Hemingwaysta sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen. Kirjahyllyssäni on useita Hemingwayn teoksia ja olen lukenut ne muutamaan kertaan. Tätä kirjoitusta varten halusin lukea kirjan, jota ei ole hyllyssäni. Lähikirjaston valikoimissa ainoa sellainen oli Afrikan vihreät kunnaat. Olen lukenut tämänkin vuosia sitten ja siitä oli jäänyt aika vahvoja muistijälkiä.

Kirja kertoo Hemingwayn, hänen vaimonsa ja parin heidän ystävänsä metsästyretkestä Afrikassa. Alkusanoissa väitetään, että se kertoo yksinomaan todellisista tapahtumista. Nykyajasta katsottuna kirjan ongelmana on juuri tuo metsästys. Nykyisin safarit tehdään kameraa käyttäen. Hemingway pitää itsestään selvänä, että eläimiä ammutaan. Hän haluaa kudun, puhvelin, sarvikuonon jne. ja ystävilleen hän luvannut niin ja niin monta seeprannahkaa. Lukijan on hyvä muistaa, että kirja on ilmestynyt vuonna 1935.

Aika rasistinenkin tämä on. Hemingway ja vaimonsa ihailevat heitä opastamassa ja avustamassa olevien paikallisten komeutta ja taitoja, mutta asetelma on valkoinen metsästäjä, jota mustat palvelevat.

Kirjalliset ansiot Afrikan vihreissä kunnaissa ovat kohdallaan. Pidän Hemingayn toteavasta ja selittelemättömästä tavasta kirjoittaa. Jos vertaan tätä kirjaa viime kuukauden nobelistiini eli Laxnessin Maan valoon, niin ei luulisi, että teosten julkaisuaika on kutakuinkin sama. Hemingwayn tyyli on niin paljon modernimpi.

Vaikka metsästys- ja luontokuvauksia on paljon, Afrikan vihreissä kunnaissa on muutakin, esimerkiksi kirjallisuuskeskusteluja, joista selviää Hemingwayn omia mieltymyksiä. Afrikan vihreät kunnaat on sikäli myös samanlainen kuin kuuluisampi Vanhus ja meri, että metsästyksen ja kalastuksen voi tulkita kuvaavan taitelijan työtä.
”Metsästämisen pitää kestää niin kauan kuin ihminen elää ja niin kauan kuin metsästettävää on olemassa, aivan kuten maalaamisen pitää kestää niin kauan kuin on olemassa ihminen ja värejä ja kangasta ja kirjoittamisen niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja on olemassa lyijykyniä ja paperia tai mustetta tai kone jolla voi kirjoittaa jotakin mistä haluaa kirjoittaa, ja ihminen tuntee olevansa hölmö ja onkin hölmö jos toimii toisin.”
Samaan asiaan liittyy myös kateus, jota Hemingway tuntee metsästystoveriaan Karlia kohtaan. Hän pitää itseään paljon parempana metsästäjänä kuin Karl, mutta käykin niin, että Karl saa paljon suuremman sarvikuonon ja paljon mahtavamman kudun ja niin edelleen. Mainion itseironinen kuvaus.

Jos joku ei ole vielä lukenut Hemingwaytä ja haluaisi tutustua hänen tuotantoonsa, niin en suosittelisi Afrikan vihreitä kunnaita ensimmäiseksi kirjaksi. Esimerkiksi esikoisteos Ja aurinko nousee voisi olla parempi valinta.

Melkein kaikista Hemingwayn suomennetuista teoksista löytyy blogikirjoituksia. Tässä listaa:

Ja aurinko nousee, Eniten minua kiinnostaa tie
Jäähyväiset aseille, Kirja-aitta
Kuolema iltapäivällä, Kirjavinkit
Kirjava satama, Jokken kirjanurkka
Kilimandšaron lumet, Janne Tienpää
Ensimmäiset 49 kertomusta, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?
Kenelle kellot soivat, Nipvet
Vanhus ja meri, Järjellä ja tunteella
Nuoruuteni Pariisi, Lurun luvut
Vaarallinen kesä, Kirja-aitta
Käärme paratiisissa, Ja kaikkea muuta
Totta aamunkoitteessa, LukeVille

Ernest Hemingway: Afrikan vihreät kunnaat
Suomentanut Tauno Tainio (käännöksen uudistanut Turun yliopiston suomentajaseminaari)
Tammi, keltainen pokkari 2012, 276 s.
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1960
Englanninkielinen alkuteos Green Hills of Africa 1935

10 kommenttia:

  1. En ole vielä tähän mennessä itse Hemingwayta lukenut, pitäisi tutustua. Ehkä aloitan jostain toisesta kirjasta kuten suosittelet, tämä ei teemoiltaan ja aiheeltaan vaikuttaisi olevan sieltä kiinnostavimmasta päästä minun kohdallani. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä aihe on todellakin sellainen, että se ei välttämättä kolahda nykylukijaan. Varoitan myös kirjasta Kuolema iltapäivällä, joka kertoo härkätaistelusta varsin ihannoiden.

      Poista
  2. Onpa houkuttelevan kaunis kansi tällä kirjalla. Sisältö ei sen sijaan ihan vakuuttanut, vaikka Afrikka sinänsä kiinnostaa. Minulla on muutenkin joku Hemingway-vamma: olen lukenut ainoastaan Kirjavan sataman ja muistaakseni se oli vähän vaisu. Tai sitten olin tuolloin liian nuori sitä lukemaan. Ehkä voisi jossain vaiheessa kokeilla vaikka tuota mainitsemaasi "Ja aurinko nousee".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on todella kaunis. Kirjaston kappaleesta en löytänyt tietoa kannen suunnittelijasta. Kuten postauksessani sanoin, ainakin minulle on käynyt niin, että Hemingway tuntuu nykyisin paremmalta kuin nuorena.

      Poista
  3. Kappas, katselin tätä kirjaa juuri pari tuntia sitten kirjastossa. Se oli nostettu kirjastonhoitajien suosittelemana esille, ja mietin sen lainaamista, mutta jätin toistaiseksi hyllyyn. Luin juuri viime viikolla André Brinkin Tuokion tuulessa, ja jäin sen jäljiltä Afrikka-tunnelmiin, olisi mukavaa lukea nyt lisää Afrikkaan sijoittuvaa, vanhempaa kirjallisuutta. Mutta tuo metsästysjuttu tekee minulle vähän tiukkaa, teki vähän Brinkin kirjassakin. Ehkäpä suuntaan katseeni mieluummin vaikka Karen Blixeniin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa minäkin, että Blixen olisi enemmän sinun makuusi.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen bloggaus. Olen itsekin kova Hemingway-fani. Itselläni on tosin enemmän lukematta kuin luettuna. Hyllystä onneksi löytyy melkoisesti luettavaa ja aion lukea jotain kuluvan vuoden aikana. Vaikuttaa tämä Afrikan vihreät kunnaatkin mielenkiintoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hemingway-fanin kannattaa lukea tämäkin kirja.

      Poista
  5. Hemingwaylta olen lukenut vain Vanhuksen ja meren, jonka ihan ilokseen luki mutta joka tuntui kuitenkin vähän sellaiselta joka luetaan koulussa ja dekonstruktoidaan äikäntunnilla.
    Kai niitä joitain muitakin pitäisi joskus kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kannattaisi kokeilla jotain noista pitemmistä romaaneista.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.