lauantai 21. helmikuuta 2015

Tessa de Loo: Taivasvuode

”Hautasin tänään isäni Pestissä. Kenenkään huomaamatta poimin sorakiviä viereiseltä haudalta ja heitin tuoreelle mullalle. Seisoin paikoillani niin kauan, että näin keltaisen kastanjanlehden leijailevan ilmassa ja putoavan maahan isän jalkopäähän. Jalkopäähän.”
Lainasin hollantilaisen Tessa de Loon kirjan Taivasvuode matkalukemiseksi Amsterdamiin. Taivasvuode ei ole kuitenkaan Amsterdam-kirja, vaikka tapahtuu siellä osittain. Ihmisten pään sisäiset tapahtumat ovat Taivasvuoteessa tärkeämpiä kuin ulkoiset. Amsterdamia enemmän liikutaan Budapestissa, sekä nykyisessä että vanhassa kaupungissa.

Nimi Taivasvuode tulee siitä, että juutalaistyttö Kata (toinen päähenkilöistä) maalasi opiskeluaikanaan Stefanin (se toinen päähenkilö) asunnon kattoon taivaan pilvineen. Taivasta oli hyvä katsoa vuoteessa maaten. Stefaniin henkilöityy kirjan tärkeä kysymys: miten ihmistä ja hänen elämäänsä muuttaa tieto tai luulo omasta alkuperästä? Stefanin kohdalla vaihtoehdot ovat toisen maailmansodan ajalta, hänen isänsä voi olla saksalainen valloittaja tai hollantilainen, saksalaisilta piileskellyt juutalainen.

Taivasvuoteen teksti on kaunista. Se näkyy jo kirjan alusta, josta alkuun ottamani lainaus on. Muutenkin kirja on pieni ja kaunis. Pieneen sivumäärään on mahdutettu mitenkään ahtamatta kolmen sukupolven historia. Onhan näitä samantapaisia kertomuksia kirjoitettu paljon, mutta hyvällä tarinalla on aina oma viehätyksensä, niin Taivasvuoteellakin.

Tessa de Loo: Taivasvuode
Suomentanut Anita Odé
Karisto 2003, 135 s.
Kannen maalaus Isaak Lewitan
Hollanninkielinen alkuteos Een bed in de hemel 2000

2 kommenttia:

  1. Tästä kirjasta saati kirjailijasta en olekaan kuullut ikinä... Vaikuttaa tutustumisen väärtiltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut kuullut minäkään, vaikka häneltä on suomennettu toinenkin romaani, nimeltään Kaksoset.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.