maanantai 1. joulukuuta 2014

Kuukauden nobelisti Gabriela Mistral: D'amour et de désolation

Löysin tämän pienen ihastuttavan runokirjan vuosia sitten Pariisista. Se on painettu tavalla, jolla minusta voitaisiin painaa kaikki runokirjat: aukeaman toisella sivulla on runo alkuperäiskielellä (tässä siis espanjaksi) ja toisella käännös (ranskaksi). Minun ranskan taidollani ei lueta runoja, mutta espanjaksi uskallan yrittää.

Gabriela Mistral oli chileläinen runoilija. Tässä kirjassa on valikoima hänen runojaan neljästä runokokoelmasta. Eniten runoja on ensimmäisestä ja kuuluisimmasta kokoelmasta Desolación vuodelta 1922. Muut kolme ovat Ternura (hellyys, 1924), Tala (puunkaato, 1938) ja Lagar (puristamo, 1954). Viimeisestä on vain yksi runo Último árbol (viimeinen puu).

Desolación on monimerkityksinen sana, mutta luettuani runot kääntäisin sen epätoivoksi. Desolación-kokoelmassa on rakkausrunoja. Ensin rakkaus on ylimmillään, sitten seuraa pelko hylätyksi tulemisesta ja lopuksi rakastettu tekee itsemurhan. Mistral kirjoitti runot hyvin nuorena. Hänen tuntemansa nuori mies teki itsemurhan, kun Mistral oli vain 20-vuotias. Eri lähteet ovat erimielisiä siitä, olivatko he rakastavaisia vai eivät.

Minun ei pitäisi kääntää runoja, mutta yritänpä kuitenkin. Tässä yksi säkeistö runosta Los sonetos de muerte (kuoleman sonetit).

Sentirás que a tu lado cavan briosamente,
que otra dormida llega a la quieta ciudad.
Esperaré que me hayan cubierto totalmente…
¡y después hablaremos por una eternidad!

Tunnet että vieressäsi kaivetaan määrätietoisesti,
että toinen nukkunut saapuu hiljaiseen kaupunkiin.
Odotan että minut on peitetty kokonaan…
ja sitten puhumme koko ikuisuuden!

Gabriela Mistral kirjoitti rakkaudesta ja luonnosta kuten niin monet muutkin runoilijat. Ensimmäisen kokoelman runot ovat täynnä kaipuuta ja tuskaa. Myöhemmissä runoissa on enemmän luontoa ja historiaa. Niiden ymmärtäminen on vaikeampaa, ei niinkään kielen vaan vieraan kulttuurin vuoksi. Esimerkiksi pitkä runo Cordillera on ylistys Andeille ja siinä on viittauksia inkojen ja mayojen mytologioihin.

Gabriela Mistral sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1945 ensimmäisenä eteläamerikkalaisena. Hänen oikea nimensä oli Lucila Godoy Alcayaga. Pseudonyymin hän valitsi kahden suosikkirunoilijansa eli Gabriele d’Annunzion ja Frédéric Mistralin mukaan. Mistral toimi opettajana ja myöhemmin Chilen konsulina useassa maassa. Konsulina toimi myös Pablo Neruda, johon Mistral oli tutustunut ollessaan opettajana tämän kotiseudulla.

Nobel-palkinnon perusteluissa sanotaan, että Gabriela Mistralin ”lyyrinen runous on vahvojen tunteiden inspiroimaa”. Tämän kirjan runot luettuani voin olla täysin samaa mieltä. Valitettavasti hänen runokokoelmiaan ei ole suomennettu. Yksittäisistä runoista en tiedä.

Gabriela Mistral: D’amour et de désolation
La Différence 1989, 127 s.

4 kommenttia:

  1. Hieno postaus.

    (Aale Tynni on suomentanut hänen runojaan teokseensa 21 Nobel runoilijaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Luen niin vähän runoja, että en tuntenut mainitsemaasi kirjaa.

      Poista
  2. Kirjassa Tuhat laulujen vuotta löytyy myös kolme runoa (joista Balada on myös tätä epätoivoista rakkautta, Meciendo ja La extranjera sitten vähän muuta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös tästä tiedosta! Balada on mukana tässä lukemassani valikoimassa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.