perjantai 2. elokuuta 2013

Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet

Rentoutuskirjoina luen yleensä dekkareita, mutta Kaari Utrion historialliset romaanit sopivat hyvin samaan tarkoitukseen. Sitä paitsi ne eivät ole pelkkää kuvausta siitä, kuka rakastuu kehenkin, vaan niissä nostetaan esille merkittäviä historiallisia tapahtumia ja otetaan kantaa naisten asemaan. Ilkeät sisarpuolet sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Suomeen, kuten monet Utrion viimeaikaiset kirjat. Turun palo ja Helsingin kasvu pääkaupunkina ovat kuvauksen kohteina.

Sisarusten Emilia ja Matilda Dalman äiti menee Ruotsissa naimisiin vanhan rikkaan kauppiaan kanssa. Mies kuolee pian ja jättää vaimonsa holhottavaksi tyttärensä Beata Boströmin. Äiti päättää lähteä Suomeen ja saapuu Beatan kanssa keskelle Turun paloa. Palon jälkeen koko perheen on siirryttävä Helsinkiin, jossa asuu varakas Wille-eno. Kolmen tytön ympärillä pyörii tietysti miehiä, varsinkin luotettava ja turvallinen kirjanpainaja Larry Winter ja aatelinen Caspar af Holmeén.

Utrion kirjoissa on yleensä aina joku kaunis, rikas ja omahyväinen nuori nainen. Niin on tässäkin, mutta hän tekeekin kirjan lopussa yllättävän päätöksen, joka liittyy naisen oikeuteen hallita omaisuuttaan. Naisten taloudellisten oikeuksien puute on muutenkin esillä. Naisesta tuli itsellinen vain leskenä. Muuten hän tarvitsi miehen holhoojakseen.

Toinen tämän kirjan keskeinen asia on tyttöjen koulutus. Matilda oli Turussa opettajana ja hänen tavoitteenaan oli perustaa Helsinkiin koulu säätyläistytöille. Emilia oli kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin opettamisesta, mutta hänkin tiedosti tyttöjen aseman. Kun hän oli vielä Porissa palkattomana kotiopettajana, Larry halusi tarjota hänen hoivissaan olleille pikkutytöille vohvelit ja hämmästyi tyttöjen tarjousta kohtaan osoittamaa innostusta. Emilia selitti:
He ovat hyvin kasvatettuja aatelisneitejä, mamselli Dalman sanoi musertavasti Winterille. He eivät pääse mihinkään, he eivät tiedä mitään, he eivät saa kysellä mitään, eivät näyttää tunteitaan eivätkä häiritä ketään. Heidän silmänsä sidotaan, korvansa tukitaan ja jalkaan pannaan kahle, sanoo sisareni Matilda. Pieni hyppäys Etelätullin portille on heille seikkailu.”

Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet
Tammi, Loistopokkari 2008, 374 s (ensimmäinen painos ilmestyi 2007)

4 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, olen lukenut yhden Utrion ja siinä oli myös yksi kaunis yms nainen, joskin varsin haastavassa tilanteessa, mutta ratkaisee ongelmat ja loppu on onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Utrion kirjoissa toistuu samoja naistyyppejä. Tämän kirjan loppuratkaisut eivät ole aivan tyypillisiä, mutta toki onnellisia.

      Poista
  2. Tämä oli yllättävä kirja sinulta... Pidän todella paljon Utriosta. Vaikka tarinat ovat osin ennalta arvattavia, hänellä on hieno kertomisen taito ja olen pitänyt sukelluksista vanhoihin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että Utrio poikkeaa muista lukemisistani. Olen kuitenkin lukenut lähes kaikki hänen kirjansa. Aloitin Pirita, Karjalan tyttärestä silloin kun se ilmestyi.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.