tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pirkko Arhippa: Kipunuora


Olen kirjoittanut aikaisemmin Pirkko Arhipan kirjasta On ruusu punainen ja siinä yhteydessä selitin, miksi minusta on joskus mukava lukea Arhipan dekkareita välipalakirjoina. Tässä yksi syy lisää: ne ovat perinteisiä siistejä kuka-sen-teki -dekkareita. Siisteydellä tarkoitan, että kirjoissa ei kuvailla verisiä raakuuksia.

Kipunuorassa pyöritään Turun yliopiston kulttuurientutkimuksen laitoksella. Intiaanikulttuureihin erikoistunut julkkisprofessori murhataan. Selviää, että suosittu professori on ollut naistenmies. On kaksi ex-vaimoa, yksi nykyinen ja lisäksi huvittelu- tai rahastusmielessä rakastajattaria. Professorilla on ollut myös taipumusta julmaan leikinlaskuun ja piikittelyyn. Murhaajaehdokkaita siis löytyy.

Tapausta tutkii Arhipan turkulaispoliisien uusin tulokas ylikonstaapeli Tiia Vuoristo. Muut tutut poliisit ovat lomalla tai sairaana. Vähän huvittavalta tuntuu, että Tiia näyttää selvittävän murhaa lähes yksinään. Tietysti hän saa murhaajan selville. Minäkin arvasin ensimmäisen tekijän, mutta en toista. Mitä tuo tarkoittaa, selviää lukemalla!

Pirkko Arhippa: Kipunuora
Kustannus-Mäkelä 2010, 237 s

2 kommenttia:

  1. Aina välillä haluan lukea dekkareita, ja tämä meni lukulistalle. Yliopistoon ja Turkuun sijoittuminen herättivät sen verran kiinnostusta, että kyllä tämä on pakko minunkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidät perinteisistä dekkareista, niin Arhippa on OK. Turku on lisäplussa. Ja kirjat ovat tosi nopeita luettavia.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.