Parisuhteita
solmitaan jaetussa Berliinissä ennen muurin murtumista. Vähän yli kolmekymppiset
ystävykset Eduard, André ja Theo kompastelevat naissuhteisiinsa.
Kansainvälisesti arvostettu molekyylibiologi Eduard pelkää sitoutumista,
eikä halua hankkia lasta tyttöystävänsä Klaran kanssa. Naistenmies André menee
naimisiin. Theo on väljähtyneessä avioliitossa. Hän asuu itäpuolella, mutta on
kuuluisa taiteilija ja pääsee kulkemaan rajan yli vapaasti.
Kirjan
alkupuolella Eduard palaa kaupunkiin isänsä hautajaisista ja katselee
Länsi-Berliiniä.
”Hänen kävellessään tuttuja katuja kotia kohti kaupunki tuntui yhtäkkiä vieraalta, hänen huomionsa kiintyi turhiin muureihin, joita näytti olevan joka puolella. Hän näki lasten leikkikentän, jota ympäröivät yli kaksi metriä korkeat muurit. Palomuurien varjossa oli katukahviloita, joissa kahvilusikan kilinä voimistui kirkonkellojen kalahteluksi. Porttikäytävistä näkyi piikkilangoin varmistettuja, voimistelusalin korkuisia pihoja, jotka oli jaettu edelleen muureilla kulloinkin yhden ainoan vaahteran sisältäviksi eristyskopeiksi.”
Tuossa
vaiheessa luulin, että muureilla – sillä varsinaisellakin - olisi kirjassa
suuri osa, mutta ne jäivät taka-alalle.
Eduardin
tutkimustyö liittyy geeniteknologiaan. Sitä kautta kirjaan tulee mukaan
tiedemiesten osuus juutalaisvainoihin ja tulevaisuuden uhkakuvat. Opiskelijoiden
protestien jälkeen Eduard pohdiskelee tutkijoiden moraalia ja saksalaisten
syyllisyydentunteita. Lisävivahteen luo Andrén ja Theon juutalaisuus.
Parisuhteissa
on paljon hyviä aineksia, mutta hajanaisesti. Lopulta kirja jää aika
keskinkertaiseksi kuvaukseksi nuorista suurkaupunkilaismiehistä etsimässä elämänsä
suuntaa.
Tällä kirjalla saan valmiiksi ensimmäisen raidan Saksan lipusta (Teemamaana Saksa -haaste).
Peter Schneider: Parisuhteita
Suomentanut Markku Mannila
Otava 1994, 287 s
Saksankielinen alkuteos Paarungen, 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.