Kingsolver: Myrkkypuun siemen (Ota riski ja...)

Kirjanainen haastoi minut Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemenellä. Sekä kirjailija että kirja olivat minulle ennestään tuntemattomia.

Yhdysvaltalainen baptistisaarnaaja Nathan Price lähtee Kongoon pienelle lähetysasemalle. Vaimo ja neljä tytärtä kulkevat mukana. Tyttäristä vanhin, Rachel, on 15-vuotias itsekeskeinen vaaleahiuksinen kaunotar. Kaksoset Leah ja Adah ovat puolitoista vuotta nuorempia. Leah on isäänsä kiintynyt poikatyttö. Adahilla on synnynnäinen aivovaurio, jonka vuoksi hänen oikea puolensa on osittain halvaantunut, mutta hän on älykäs samalla tavalla kuin kaksoissisarensa. Nuorin tytär Ruth May on vasta viisivuotias.

Saarnaajalla ei ole mitään käsitystä siitä, mihin hän on tullut ja mitä hän tekee. Hän ei ymmärrä kongolaisten kulttuuria eikä uskomuksia. Hänen tavoitteenaan on käännyttää pakanat. Hän saarnaa synnistä, jota hänen mielestään ovat esimerkiksi naisten paljaat rinnat. Hänen totaalista ymmärtämättömyyttään kuvaa, että hän haluaisi kastaa lapset joessa. Joessa, jossa on krokotiileja ja johon vanhemmat eivät päästä lapsiaan. Omat lapsensa ja vaimonsa hän pitää kurissa jopa lyömällä. Tässä kohdassa huomasin lukeneeni aivan sattumalta lähes peräkkäin kaksi samantapaista kirjaa, joissa uskonnollisen isän vaikutus perheeseen on tuhoava. Edellinen oli Purppuranpunainen hibiskus.

Perhe saapuu Kongoon vuonna 1959 vähän ennen maan itsenäistymistä. Valkoiset lähtevät pois, jos pystyvät, mutta Nathan Price päättää jäädä. Hän pitää tehtäväänsä niin tärkeänä. Siitä hän ei välitä, että hän ei saa enää palkkaa, eikä pysty huolehtimaan perheestään. Ruuan hankkiminen jää pitkälti tyttöjen harteille. Olot ovat sellaiset, että lopulta yksi tytöistä kuolee. Tytöt ja heidän äitinsä alkavat vihata Nathania. Äidin ajatuksia:

”Ymmärrät, että se, mitä rakastat enemmän kuin tätä maailmaa, kasvoi paholaisen siemenestä. Ja sinä itse annoit hänen kylvää sen.”

Myrkkypuun siemenellä on muitakin merkityksiä. Myrkkypuu on oikea kasvi, joka aiheuttaa kivuliasta ihottumaa. Pastori Price ylistää saarnojensa lopuksi Jeesusta, mutta ääntää kikongon kielen sanan, joka tarkoittaa kallisarvoista ja rakasta siten, että se merkitseekin myrkkypuuta. ”Jeesus on myrkkypuu.”

Kirjan sanoma valkoisen miehen ja Afrikan suhteesta käy ilmi heti alussa.

"Tohtori Livingstone, luulisin, eikö hän ollutkin melkoinen lurjus! Hän ja kaikki muut riistäjät, jotka sittemmin ovat jättäneet Afrikan niin kuin mies jättää vaimonsa, jättäneet sen alastoman ruumiin sykkyrään tyhjäksi riistetyn kohdun kaivoksen ympärille. Minä tunnen ihmiset. Useimmilla ei ole minkään maailman aavistusta siitä, mitä lumenvalkoinen omatunto maksaa."

Myrkkypuun siemen on hyvä kirja. Sen ainoa heikkous on pituus. Olin ihmeissäni, kun kirja jatkui vielä yli sata sivua kohdasta, jossa se olisi kannattanut lopettaa. Kirjan intensiteetti kasvoi niin suureksi kaikkien koettelemusten ja yhden tytön kuoleman jälkeen, että loppu väljähtyi. Eri tavoin elämäänsä jatkaneiden sisarusten seuraaminen ei ollut enää niin kiinnostavaa, vaikka ymmärrän, että sillä tavoin kirjailija liitti mukaan Kongon (Zairen) historiaa, ja kertoi länsimaiden ja varsinkin Yhdysvaltojen osuudesta siihen.

Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen

Suomentaneet Juha Ahokas ja Arvi Tamminen

Like 1999. 628 s.

Englanninkielinen alkuteos: The Poisonwood Bible, 1998