lauantai 19. marraskuuta 2016

Toni Morrison: Armolahja

Armolahja on kertomus neljästä naisesta 1690-luvun Amerikassa. Yksi naisista on Emäntä, muut kolme orjia. Emännän mies on taustaltaan hollantilainen Jacob Vaark, joka ei hyväksy ihmisten myymistä. Muutenkin Jacob Vaark on hyvä sekä vaimoaan että eri syistä vastuulleen joutuneita värillisiä naisia kohtaan. Kun mies kuolee isorokkoon, naiset ovat pulassa. He ovat suojattomia, eikä Emännän asema ole loppujen lopuksi sen parempi kuin piikojen.

Naiset selviävät kukin omalla tavallaan. Heidän elämässään on ollut kuolemaa, julmuutta ja hylkäämisiä, mutta myös ystävyyttä. Rakkautta on ollut vähemmän, ainakin sellaista, johon vastattaisiin. Nuori Florens saa oman äänensä kuuluviin, kun hän kirjoittaa itsestään.
"Minä selitän. Voit pitää kertomustani rippinä, jos haluat, mutta rippinä joka vilisee erikoisuuksia, sellaisia joita tapaa vain unissa ja silloin kun pannun höyryssä häilyy koiran sivukuva."
 Koko ajan kieli on kaunista.

Eurooppalaisia ei Armolahjassa kiitellä. He ovat kylmiä ja kovia tai naurettavia. (Jacob Vaark on poikkeus.) Eurooppalaisten uskonnot ovat myös kylmiä ja torjuvia. Pelastus on varattu vain valituille. Edes kuolleita lapsia ei suostuta siunaamaan, jos heillä on vääränlaiset vanhemmat.

Armolahja kertoo orjuudesta, mutta nimenomaan naisten orjuudesta. Se kertoo maailmasta, jossa äiti pitää armolahjana sitä, että luovuttaa lapsensa miehelle, joka näki tytön ”ihmislapsena, ei pesoina”.

Marjatan kirjaelämyksissä on hieno analyysi kirjasta.

Toni Morrison: Armolahja
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen Keltainen kirjasto 2009, 189 s.
Englanninkielinen alkuteos A Mercy 2008

9 kommenttia:

  1. Tämä taitaa olla se Morrisonin kirjoista, johon en ole millään päässyt sisälle siinä määrin kuin haluaisin. Kiitos, että nostit Armolahjan esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Morrisonin kirjoista hankalin on ollut Jazz. Tosin Armolahja on vasta kolmas lukemani Morrison.

      Poista
  2. luulen et tuon luin äskettäin (Älskade, Beloved)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älskade, Beloved on suomeksi vähän oudosti Minun kansani, minun rakkaani.

      Poista
  3. Olen tänä vuonna tullut lukeneeksi Morrisonia ihan urakalla siihen nähden, etten aikaisemmin ole lukenut ainuttakaan kirjaa häneltä. Nyt luettuina ovat Luoja lasta auttakoon, Sinisimmät silmät ja Minun kansani, minun rakkaani. On silti vaikea sanoa, pidänkö Morrisonista vai en. Hän kirjoittaa taitavasti tärkeistä aiheista, mutta ne ovat usein niin rankkoja, että lukemisesta nauttiminen on hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Morrisonista on ehkä helpompi sanoa, että häntä arvostaa kuin että hänestä pitää.

      Poista
  4. Tämä vähän kiinnostaisi. Morrisonin uusin lumosi täysin ja tekisi mieli lukea myös jotain vanhempaa. Mietimme myös lukupiiriimme jotakin Morrisonin teoksista, ja tämä olisi ainakin aiheiltaan sopiva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armolahja sopisi varmaan hyvin lukupiiriin. Aiheesta riittää keskusteltavaa, eikä kirja ole ihan niin rankka kuin esimerkiksi Minun kansani, minun rakkaani.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.