keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Antti Tuomainen: Tappaja, toivoakseni


Tappaja, toivoakseni on Antti Tuomaisen ensimmäinen romaani. Se ei ole puhtaasti arvoitusdekkari, vaikka sellaistakin piirrettä kirjaan sen lopulla ilmestyy. Enemmänkin Tappaja, toivoakseni on psykologinen rikosromaani.

Anto on konkurssin tehnyt tuottaja ja alkoholisti. Hän käy AA:ssa ja salilla ja kirjoittaa dialogeja eräälle surkeita tv-ohjelmia tuottavalle yhtiölle. Rahapulan painaessa päälle Anton entinen ystävä Pete soittaa ja pyytää palvelusta. Pete on menestynyt elämässään, jos menestystä mitataan rahalla, mutta hänen vaimonsa tapettiin metrossa muutama vuosi aiemmin ja nyt hän hautoo kostoa.

Peten ehdotusta harkitessaan Anto miettii syvällisiä kysymyksiä. Onko ihmisiä, joiden tappaminen on oikein? Mikä oikeuttaisi tappamisen? Kuka saa tappaa? En tiedä, onko kirjailija itseironinen, kun laittaa Anton kontaktin tuotantoyhtiössä arvostelemaan hänen tuotoksiaan.
” – Susta on tullut vähän pehmeä, Anto, se röyhtäisi. – Sä kirjoitit ennen tiukemmin. Sä olit ilkeämpi. Nyt sä pohdit asioita, pälätät filosofiaa ja psykologiaa ja emmä tiedä mitä.”
Kirjan juonikuvio on varsin ovelasti rakennettu, vaikka siitä jotain osasin aavistella. Äkkirakastuminen ja sen seuraukset olisivat minun puolestani saaneet jäädä pois, vaikka ne tietysti vaikuttivat Anton suhtautumiseen Peten ehdotukseen ja elämään yleensä. Tappaja, toivoakseni on lupaava esikoisteos ja Tuomainen on myöhemmillä kirjoillaan lunastanut herättämiään odotuksia.

Antti Tuomainen: Tappaja, toivoakseni
Like 2013, 244 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2006

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.