keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kuukauden nobelisti Anatole France: Enkelien kapina

Löysin antikvariaatista Anatole Francen Enkelien kapinan kellastuneen ja hapertuneen laitoksen vuodelta 1925. Kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta ja suomentaja – Joel Lehtonen. Vanhoissa kirjoissa kohtaa silloin tällöin suomalaisia klassikkokirjailijoita suomentajina.

Enkelien kapina kertoo nimensä mukaisesti enkelien suunnittelemasta kapinasta Jumalaa vastaan. Nämä enkelit ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä kaikkine vikoineen. He tuntevat himoa, ovat ahneita, riitelevät keskenään ja erehtyvät. Kirjan enkelit toimivat Pariisissa ja asuvat siellä ihmisten tavoin. Mielessäni syntyi heti yhteys 1900-luvun alkupuolella Pariisiin kerääntyneisiin vallankumouksellisiin, ja heihin viitataan kirjassakin.

Jonkinlainen keskushenkilö moneen suuntaan poimuilevassa kirjassa on arvostetun perheen poika Maurice d’Esparvieu. Hänen suojelusenkelinsä liittyy kapinoitsijoihin ja tekee itsensä näkyväksi. Hetki on Mauricen kannalta hieman kiusallinen, koska hän on juuri silloin lemmenpesässään rakastajattarensa kanssa. Nainen on tietysti naimisissa. Ranskalaisten ’parempien piirien’ moraali kuvataan löyhäksi, samoin kuin joidenkin Francen edeltäjien tai aikalaisten romaaneissa (esimerkiksi Balzac ja Zola).

Kirjaan sisältyy yhden vanhan enkelin suulla kerrottuna viidenkymmenen sivun mittainen ihmiskunnan historia uskonnollisen kehityksen kannalta katsottuna. Kristinusko ei esiinny siinä kovin mairittelevassa valossa. Ranskalainen kirjailija kohdistaa piikkinsä lähinnä katolilaisuuteen, mutta osansa saa myös eräs ”itsepäinen munkki”, joka teki ”surkean uskonpuhdistuksensa”. 1920-luvulla Francen kirjat joutuivat roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen teosten listalle

Kapinan johtajaksi muut enkelit olivat kaavailleet Saatanaa, josta aivan loppua lukuun ottamatta ei käytetä tuota nimeä, vaan puhutaan Jaldabaothista. Miten kapinassa kävi, sen saa lukea kirjasta itse, jos joku nyt tästä kiinnostuu. Sen sanon, että loppu on viisas ja ymmärrettävä, ja – voi – niin ikuinen.

Enkelien kapina on tyyliltään lähinnä satiiri. Lukujen alussa on lyhyt esittely. Tällaisethan ovat joskus olleet tapana. Esimerkiksi näin:

VIII LUKU
on hyvin intresantti, ja siinä esitetty tuskallinen huudahdus: ”Mihin viet minut, ajatus?” sisältää moraalia, joten uskon suuren yleisön kovasti pitävän tästä luvusta, sillä onhan tunnustettu tosiasia, että ajatteleminen on vaarallista ja että viisas ihminen ei rupea ajattelemaan mitään.

Suuri ranskalainen yleisö on pitänyt tästä aikanaan kovasti. Kirjan alussa lukee, että se on suomennettu 103:nnesta painoksesta.

Anatole France: Enkelien kapina
Suomentanut Joel Lehtonen
Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta 1925, 334 s.
Ranskankielinen alkuteos La Révolte des anges 1914

10 kommenttia:

  1. Tykkäsin aikoinaan kovasti Anatole Francen Pingviinien saaresta. Täytyy nyt tämäkin lukea, vaikuttaa sen verran kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Pingviinien saarta (kiitos suosituksesta), mutta olen lukenut Kuningatar Hanhenjalan ravintolan ja Paistinkääntäjän pakinoita. Nekin kannattaa lukea.

      Poista
  2. Voi mikä ihana ja kallisarvoinen vanha kirja. Oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? Piti käsitellä varovaisesti. Ja maksoi peräti 8 euroa. Francea ei taideta enää lukea.

      Poista
  3. Olen lukenut vain (kuten Anu Korpinen) Pingviinien saaren, ja luultavasti Anatole Francen huumori jakaa, lainaus ei minusta ole erityisen hauska :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Tämä kirja varmasti jakaa mielipiteitä.

      Poista
  4. Minulla on ollut tämä kirja lukulaitteessani Jokken taannoisesta Nobel-haasteesta asti. :) Kirjan e-painos maksoi vain muutaman euron, ja hankin sen kai jonkinlaisen sivistävän lukuelämyksen toivossa... olen koettanut kirjaa lukeakin, mutta kirja tuntui muistaakseni hieman liian erikoiselta. Pitänee kokeilla joskus uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkelien kapina on aika erikoinen. Lisäksi alussa kestää kauan ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan.

      Poista
  5. Francelta olen lukenut Paistinkääntäjän pakinoita joka oli kyllä varsin hauska. Mutta ei tosiaan taideta paljoa nykyään lukea (Antiaikalaisen blogissa oli itse asiassa jokin aika sitten puhetta aiheesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä käydä vilkaisemassa Antiaikalaista.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.