torstai 24. maaliskuuta 2016

Marilynne Robinson: Kotiin

”Kotiin. Voiko maan päällä olla sen parempaa paikkaa, ja miksi sinne palaaminen oli tuntunut maanpakoon joutumiselta? Voi, kunpa olisi saanut kulkea tuntemattomana tuntemattoman seudun halki! Voi, kunpa ei olisi tuntenut joka ikistä kiveä ja kantoa, muistanut rikkaporkkanan peittämien niittyjen roolia siinä lapsekkaassa onnellisuudessa, jolla he olivat isänsä toiveet täyttäneet, Herra häntä siunatkoon.”
Glory on vähän alle nelikymppinen opettaja, joka on palannut kotiin hoitamaan sairasta isäänsä koettuaan vastoinkäymisiä ulkomaailmassa. Yllätykseksi myös Gloryn isoveli Jack ilmestyy kotiin. Jack on ollut poissa kaksikymmentä vuotta, sen jälkeen kun hänen ja isän välit katkesivat. Isä on presbyteeripappi ja perheessä on kahdeksan lasta, neljä tyttöä ja neljä poikaa. Glory on nuorin. Muut ovat onnistuneet elämässä, mutta nyt kaksi epäonnistujaa on palannut isän luo.

Jack on ollut perheen musta lammas jo lapsena. Hän ei sopeutunut, hän oli ulkopuolinen. Paikkakunnalla hänet muistetaan pienemmistä ja suuremmista pahoista teoista. Gloryn mielestä isä rakasti Jackia aina enemmän kuin heitä muita.

Mikään onnellinen tuhlaajapojan paluu -tarina Kotiin ei ole. Päinvastoin, kirja on surullinen ja kipeä. Siinä ei tapahdu paljon mitään. Kysymys on ihmissuhteista, isän odotuksista, menneisyyden vaikutuksesta. Asioita tuodaan esille hienovaraisissa dialogeissa, joita on paljon. Aluksi liikutaan pinnalla ja lukijan pitää yrittää tavoittaa todelliset ajatukset sanojen alta. Loppua kohti sanotaan enemmän ja satuttavammin. Vaikka näkökulma on Gloryn, pääosassa on Jackin ja isän suhde.

Koti on iowalaisessa pikkukaupungissa Gileadissa. Ajankohdan voi määrittää nimistä, joita vilahtaa keskusteluissa. Poliitikko John Foster Dulles ja 14-vuotiaana brutaalisti surmattu musta poika Emmett Till kertovat, että ollaan 1950-luvulla. Isän uutiskommenteista paljastuu, että hän ei hyväksy mustien kansalaisoikeustaistelua. Mielipide on yksi lisä vaikeuksiin Jackin kanssa.

Kotiin on erittäin hyvä kirja, mutta se saattaa olla ahdistava. Niin vahvoja ovat perheen sisäiset, osin lausumattomat ristiriidat. Robinsonin läpimurtoteos Gilead kuuluu tämän kirjan jälkeen luettavien listalleni. Gileadista Robinson sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005.

Myös Mustikkakummun Anna piti kirjasta. Hänestä Kotiin on koskettava, vahva ja syvällinen.

Marilynne Robinson: Kotiin
Suomentanut Laura Jänisniemi
Bazar 2010, 381 s.
Kannen suunnittelu Elina Warsta
Englanninkielinen alkuteos Home 2008

2 kommenttia:

  1. Robinson on minusta yksi aikamme valovoimaisimmista kirjailijoista. Koko tämä sarja Gilead, Kotiin ja Lila on aivan huikaiseva. Väliin niin lukijan täyttävää tekstiä, että on edettävä todella hitaasti. Lilasta olen kirjoittanut blogissani, nuo kaksi muuta luin ennen blogiaikaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tulen nyt lukeneeksi näitä kirjoja väärässä järjestyksessä. Olisi pitänyt aloittaa Gileadista. Olen lukenut postauksesi Lilasta. Huikeita kirjoja.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.