sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kuukauden nobelisti Mihail Sholohov: Kertomuksia

Mihail Sholohovin donilaiskertomukset ovat hienoja realistisia novelleja. Ne kuuluvat sosialistisen realismin genreen, mutta ne ovat samalla jatkoa venäläisille klassikoille. Jos lukija pitää vanhasta venäläisestä kirjallisuudesta (kuten minä), hän pitää myös Sholohovin kertomuksista.

Sholohovin suurteos Hiljaa virtaa Don kertoo myrskyisästä ajasta, jolloin Neuvostoliitto oli syntymässä ja Donin kasakat taistelivat sisällissodassa eri puolilla. Sholohovin kertomukset sijoittuvat samaan aikaan. Hän julkaisi ne jo 1926 eli hyvin lähellä kuvattuja tapahtumia ja ennen Hiljaa virtaa Donia.

Kertomuksissa on mukana hyvin verisiä ja julmia tapahtumia. Sota on raakaa ja sisällissota tuo mukaan lisää tuskaa. Mies tappaa vaimon, isä pojan, poika isän. Sydäntä oikein puristi lukiessa. Ja vielä pahemmalta tuntui, kun nyt, melkein sata vuotta myöhemmin samoilla seuduilla ollaan taas sodan partaalla.

On kertomuksissa myös pilkahduksia inhimillisyydestä, joka ulottuu yli taistelurajojen. Suurin tunne kohdistuu kuitenkin viattomaan luontokappaleeseen, keskelle sotivia joukkoja syntyvään varsaan. Sitä ei halua tappaa kukaan. Kun varsaparka joutuu uimaan Donin poikki, molemmat osapuolet lopettavat ampumisen ja jatkavat vasta, kun varsa on saatu turvaan. Laitan tähän tekstinäytteeksi kertomuksen Varsa aloituksen, jossa siinäkin korostuu sodan luonnottomuus.
”Keskellä kirkasta päivää lantakasan vieressä, jota pilkuttivat yltyleensä smaragdinvihreät kärpäset, se työntyi emonsa kohdusta pää edellä, hoikat etujalat ojennettuina ja näki suoraan edessään shrapnelliammuksen räjähdyksen aiheuttaman savunharmaan, hupenevan pöllähdyksen, ja sirpaleitten ulvova ääni paiskasi sen märän pienen ruumiin äidin jalkoihin. Kauhu oli ensimmäinen tunne, jota se sai kokea täällä maan kamaralla.”
Mihail Sholohovin teoksista on kirjoitettu blogeissa vain vähän. Hänen toisesta suurteoksestaan eli Aron raivaajista en löytänyt yhtään kirjoitusta. Seuraavat kaksi kuitenkin löytyi:

Hiljaa virtaa Don, Jokken kirjanurkka
Ihmiskohtalo ja He taistelivat synnyinmaansa puolesta, Kirja-aitta (novelli Ihmiskohtalo on myös Kertomuksissa, vaikka se on Sholohovin myöhäisempää tuotantoa)

Mihail Sholohov: Kertomuksia
Kirjayhtymä 1979, 2. painos, 233 s (1. painos 1962)
Suomentanut Juhani Konkka

4 kommenttia:

  1. Solohovissa ja Pasternakissa on paljon samaa. Molemmat valittiin nobelisteiksi ja molemmat kirjoittavat sisällissodasta. Ehkä Pasternak oli vähän lyyrisempi ja kyynisempi?

    VastaaPoista
  2. Solohov oli täysin unohtunut venäläislistoiltani. Onpa tosiaan ajankohtainen tämäkin. Mitähän julmuuksia taas onkaan edessä!

    Kirjoitat niin kiinnostavasti, että pakkohan tähän on tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olen lukenut Hiljaa virtaa Donin pariin kertaan, niin minullekin oli yllätys, miten hyviä Sholohovin kertomukset ovat.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.