lauantai 22. maaliskuuta 2014

Jari Tervo: Esikoinen


Esikoinen on mieheni syntymäpäivälahjoja. Kun kirja nyt on meillä, niin pitihän minunkin lukea se.

Esikoisesssa 13-vuotias rovaniemeläinen poika kirjoittaa vuonna 1972 päiväkirjaa. Hänen perheeseensä kuuluvat isän ja äidin lisäksi pikkusisko Maija ja pikkuveli Unto Abraham, joka sairastaa leukemiaa. Muutenkin pojan ympärillä on perheen lisäksi paljon sukua. Pojasta on tuleva kirjailija. Hän kerää sanoja ja tarinoita. Tarinoita kertovat isomummu Esme ja Aune-täti.
”Isomummua pelotti hänen muistinsa hapertuminen ja hän halusi heti kun hän jotain muisti tallentaa sen Cassette Recorderiin tai minun päähäni, koska oli mahdollista tai pikemmin todennäköistä, että tuo vuosikymmenten takainen muistonsirpale ei enää koskaan palaisi hänen mieleensä vaan katoaisi yhtä jäljettömiin kuin se päivä jota tuo muisto heijasteli.”
Tervon kirjaksi Esikoinen on suorastaan tylsä. Se on hyppelehtivä ja sekava. Tuntuu, että osa tarinoista on vain täytettä, vaikka niiden aiheita vedetäänkin lopussa yhteen. Edellinen lukemani Tervo eli Ohrana oli erilainen ja minusta varsin hyvä.

Ajankuvaa oli kuitenkin mukava seurata. Olen aika lähelle Tervon ikäinen, vain pari vuotta vanhempi, ja siksi kirjan Suomi tuntui tutulta. Muistan poliittisen ilmapiirin, olympialaiset, Mäntyrannan ja Virenin, sekä ankeat telttamajoitukset. Ja jopa Rymd-mehun.

Muut kirjoittajat ovat pitäneet Esikoisesta enemmän, esimerkiksi Elina ja Arja.

Jari Tervo: Esikoinen
WSOY 2013, 351 s

4 kommenttia:

  1. Muut arviot tästä ovat olleet mairittelevia. En itse ole ehtinyt tätä lukea, Tervon ura on minusta pitkä ja hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muut näyttävät pitäneen Esikoisesta enemmän kuin minä. Joistakin Tervon kirjoista olen pitänyt paljonkin.

      Poista
  2. Esikoinen kolahti ja koskettikin! Tervon alkutuotannosta pidin aikoinani kovastikin, viime vuosien järkäleet jäivät väliin, mutta Esikoinen oli taas mieluinen. Ei tämä minua pitkästyttänyt ollenkaan, ja 1970-luku suorastaan heräsi eloon. Tervo on mielestäni taitava ja hänen huumorinsa mainiota ja Esikoisessa suorastaan lämmintä. Harmittaa, ettet pitänyt, mutta eihän kaikesta voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkitin sinun arvioosi juuri siksi, että se oli niin erilainen kuin omani. Minä vain en innostunut tästä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.