lauantai 1. joulukuuta 2012

Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär


Helsingin kirjamessujen tämän vuoden teemamaa oli Unkari. Unkari oli hyvä valinta, sillä sen kirjallisuus ei ole Suomessa kovin tunnettua. Teeman yllyttämänä ostin Vilmos Csaplárin Hitlerin tyttären, joka vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta.

Kirja oli kuitenkin pettymys. Luin sitä kauan, enkä päässyt siihen kunnolla sisälle. Kirjassa on valtavan paljon henkilöitä, joita tulee ja menee, eikä kukaan, ei edes nimihenkilö eli Hitlerin tytär ole päähenkilö. Kirjan aikajänne on pitkä, ensimmäisestä maailmansodasta vuoden 1956 yli. Henkilöiden sukulaisuus- ja muita suhteita oli vaikea pitää mielessä.

Kirjassa on kolme osaa, joista ensimmäinen on sekava. Hitlerin tyttären alulle pano kyllä kuvataan, mutta varsinaisesti kertomus liikkuu muissa asioissa kuin Hitlerissä ja hänen sattumalta tapaamassaan juutalaistyttö Fannissa. Keskimmäinen osa kertoo toisen maailmansodan loppuhetkistä, kun saksalaiset vielä miehittävät Unkaria ja Budapestin juutalaiset yrittävät neuvotella ja ostaa itselleen pelastuksen keskitysleireiltä. Siinä osassa on periaatteessa liikuttavia ja hätkähdyttäviä tapahtumia, mutta kirjan henkilöt jäävät niin etäisiksi, ettei tunnevaikutusta synnykään. Kolmannessa osassa kuvataan vuoden 1956 kansannousua. Aika hurjia kohtauksia on siinäkin.

Tekstinäytteeksi otan katkelman, jossa jonkin aikaa esillä oleva nuori poika Robi esitellään lukijalle.
”Vaikka Robi Kövecses oli juuri käynyt läpi initiaatioriitin, hän oli yhä lapsi, ja senikäiset poikalapset, niin kuin tytötkin, ovat kuin enkeleitä. Niinpä voidaan sanoa, että enkeli katseli, kuinka nuoliristiläiset ajoivat keltaisella tähdellä merkittyjä ihmisiä Pestin katuja pitkin. Enkelin ei tarvitse pitää keltaista tähteä, eikä sellainen koristanut Robinkaan rintaa. Enkeli ei saa pelätä, eikä olla vihainen; Robi käveli ilmeenkään värähtämättä kulkueen rinnalla.”
Olen lukenut aiemmin kahden muun unkarilaisen kirjailijan teoksia eli nobelisti Imre Kertészin kaksi kirjaa ja Péter Nádasin kirjan Erään sukuromaanin loppu. Näistä lukemistani suosittelen ehdottomasti Kertészin keskitysleirikuvausta Kohtalottomuus.

Hitlerin tyttärestä on juuri sattunut ilmestymään pari muutakin blogitekstiä eli Mari A:n hyvin samansuuntainen arvio kuin omani ja Lauran hieman positiivisempi kirjoitus.

Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär
Suomentanut Outi Hassi
WSOY 2012, 336 s
Unkarinkielinen alkuteos Hitler lánya, 2009

4 kommenttia:

  1. Joo, kovin samansuuntainen lukukokemus oli mullakin. Onneksi tälläkin kirjalla on oikea lukijansa (siis joku muu kuin minä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan joku paremmin Unkarin historiaa tunteva saisi kirjasta enemmän irti.

      Poista
  2. Itse pidin Hitlerin tyttärestä hieman enemmän. Mutta kyllä, se vaati aikaa ja keskittymistä. Alkuosa kirjasta oli hieman tylsä ja en ymmärtänyt sen pointtia, mutta sitten aloin ahmia, etenkin keskiosa ja sotavuodet olivat huikeaa luettavaa! :)

    Ja Kertészin Kohtalottomuus on muuten todella ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi niin, että jouduin lukemaan kirjaa kovin pätkittäin, ja se varmaan huononsi lukukokemustani entisestään. Kirjan alku on todella sen heikoin osa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.