Anita Brookner: Perhe ja ystävät

Perhe ja ystävät on jo kolmas Anita Brooknerin kirja, josta kirjoitan. Aiemmat ovat Päivät Pariisissa ja Rantahotelli. Pidän Brooknerin tiiviistä kirjoitustyylistä, jolla hän luo aivan omanlaisensa tunnelman.

Kirjan perhe muodostuu tehtailijan leskestä Sofkasta (Sophie) ja hänen neljästä lapsestaan: Frederick, Mimi (Mireille), Betty (Babette) ja Alfred. Sisarukset ovat kertomuksen alkaessa 30-luvulla iältään kahdenkymmenen molemmin puolin.

” Minusta on täysin soveliasta ja tosiaan Sofkalle luonteenomaista, että hän on nimittänyt poikansa kuninkaiden ja keisareiden mukaan ja tyttärensä aivan kuin nämä olisivat henkilöitä jossakin musiikkihupailussa. Heidän roolinsa määräytyivät tällä tavoin."

Frederick on naisten mies. Mimi on kiltti ja sääntöihin sopeutuva. Sen sijaan Bettyssä on särmää ja omaa tahtoa. Nuorin, Alfred, joutuu kantamaan vastuun tehtaasta ja perheen taloudesta.

Tässäkin Pariisi on vapauden symboli samoin kuin kirjassa Päivät Pariisissa. Kun Betty irtaantuu perheestä ja tavallaan karkaa, hän menee Pariisiin.

Kun sisarusten kohtaloita seurataan, päädytään surumieliseen toteamukseen, että elämä menee, miten menee. Nuoruuden lupaukset ja odotukset eivät toteudu. Loppujen lopuksi Frederick on onnellisin, vaikka ei hänkään tavalla, jota hänen äitinsä odotti.

Seuraavat Brooknerin lauseet kuvaavat kirjaa ja henkilöhahmoja.

Alfred: ”Hänen niskoilleen on sälytetty niin valtava määrä hyvää käyttäytymistä, että hän on tuntenut muuttuvansa ikäväksi ja neutraaliksi, tuhotuksi itsenäisenä olentona."

”Ei, paikan epäsankarillisuudella Frederick ymmärtää itse tarkoittavansa sen ikävyyttä, sen avosydämisyyden puutetta, sen ulkoisen loiston puuttumista." (Epäsankarillinen paikka on Lontoo.)

Mimi: ”Ja mielessä kyti aina tuo epäilys, ‒ ‒ että hyvät elävät onnettomina elämänsä loppuun saakka."

Anita Brookner: Perhe ja ystävät
Suomentanut Anja Haaglund
Otavan kirjasto 1987. 201 s.
Englanninkielinen alkuteos Family and Friends, 1985