Michael Wallner: Pariisin huhtikuu

Lainasin tämän kirjan ennen Pariisin matkaani pelkän nimen perusteella. Pariisin huhtikuu – mikä ihana nimi kirjalle! En kuitenkaan ehtinyt lukea kirjaa ennen lähtöäni, joten luin sen vasta nyt.

Pariisin huhtikuu on rakkauskertomus toisen maailmansodan ajalta. Tarinaan kietoutuvat saksalainen sotilas, pariisilainen vastarintaliikkeen tyttö, tytön kirjakauppiasisä, sotilaaseen vetoa tunteva luutnantti, päällekäyvä saksalainen sihteeri, ja lopussa tärkeä concierge (ovenvartija). Kirja on kovin romanttinen käänteiltään. Minulle liiankin romanttinen. Lopun tapahtumat ovat osittain epäuskottavia, osittain ennalta-arvattavia. Ajattelin aluksi lukiessani, että kirjaa voisi suositella romanttisista tarinoista pitäville, mutta sitten eteen tuli yksityiskohtaisia kuulustelujen kidutuskuvauksia, joita rakkauskertomusta etsivä tuskin haluaa lukea.

Loppupuolella rakkaustarinan saksalainen osapuoli havahtuu omaan toimintaansa:

"Olin halunnut olla joku toinen, kulkea rivien välissä  –  ranskalaisena, saksalaisena, kuinka kulloinkin huvitti. Oli tuntunut niin yksinkertaiselta pompottaa Leiboldia, vetää nenästä ranskalaisia. Minulle selkeni laverilla viettämieni tuntien aikana, että olin uskonut, ettei minun tarvitse valita puoltani. Olin halunnut kuoria saksalaisuuden ja sipaista ylleni ranskalaisuuden, kuinka kulloinkin huvitti."

Pariisin huhtikuun parasta antia on miehitetty Pariisi itse. Tutut katujen nimet, bukinistit, Seinen rannat illan hämärtyessä… Sekä La Fontainen eläinsadut, joihin viitataan monta kertaa.

Kirjailija on itävaltalainen, joten tästä saan pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Michael Wallner: Pariisin huhtikuu

Suomentanut Marja Kyrö

Otava 2007. 258 s.

Saksankielinen alkuteos April in Paris, 2006